Pidin eilen elokuvaillan itseni kanssa ja leffaksi valikoitui aikas uusi pätkä nimeltä How do you know. Juonta se enempää paljastamatta elokuva siis kertoo naisesta, joka ei usko rakkauteen, mutta löytää yllättäen kaksi hyvin erilaista miestä.
Leffa oli viihdyttävä, mutta sai minut toisaalta miettimään itseänikin. Mistä sitä tosiaan tietää, kuka on se oikea? Voiko olla, että oikeaksi osoittautuu lopulta se, joka ei alussa vaikuttanut lainkaan siltä?
Minusta tuntuu, että aika usein elämässä kaikki menee aivan täysin päinvastoin kun olisi luullut. Kaunis paketti ei takaa hyvää lahjaa. Minulle ainakin käy niin uskomattoman usein. Ihmiset, jotka aluksi ärsyttävät, osoittautuvatkin ihan helmiksi, kun taas ne ihanan hurmaavat voivat olla pelkkää showta.
Kaipä tästä elokuvasta voisi oppia sen, ettei aseta itselleen liian varmoja käsityksiä asioista. Miksi taistella vastaan jos jokin tuntuu oikealta. Turha sitä on itsepintaisesti roikkua tekemissään väärissä ratkaisuissa, kun pienellä viilauksella niistä voisi saada muokatuksi oikeat.
tiistai 9. elokuuta 2011
torstai 4. elokuuta 2011
Pelimies?
Tiedättekö tunteen, jolloin järki käskee lähteä, mutta sydän jäädä? Minä taidan tietää liiankin hyvin. Ainoa mies, josta olen viime aikoina ollut kiinnostunut, ehkäpä peräti ihastunut, on juuri niitä kavereita, joista pitäisi pikemminkin pysyä erossa.
Tämä herra kiinnostava vastaa ulkoisesti kuvaani unelmamiehestä. Sen lisäksi hän on hyväkäytöksinen, mukava ja hurmaava...ja tottakai tällaisilla ominaisuuksilla myös aika moinen peluri.
Tässä ei kuitenkaan vielä kaikki. Kyseinen herrashenkilö on tottakai tapaillut kaveriani, jolloin kaikki kaveruuden säännöt käskevät noin muutenkin olla koskematta häneen. Siksi hänen seuraansa ajautuminen onnistuu aiheuttamaan minulle morkkiksen kerran toisensa jälkeen ja joudun vieläpä peittelemään tekemisiäni kuin joku pettäjä!
Toisaalta siitä, onkohan tämä mies edes millään vakavammalla tasolla kiinnostunut, ei ole mitään takeita. Pelkään avata sydämeni, sillä pahimmassa tapauksessa käy kauhuskenaarioissa päähäni iskostunut ajatus, jossa menetän sekä miehen, että samalla kertaa myös kaverini, joka ottaa helposti itseensä.
Ehkä minun on toistaiseksi siis annettava asioiden olla, sillä jos mies tekee aloitteen johonkin suuntaan, tuntuisi pienemmältä petokselta kaveriani kohtaan lähteä mukaan kuin jos itse keplottelisin jotain hänen selkänsä takana...
Tällaisten juttujen kanssa meinaa kyllä toisinaan pää hajota! Nyt tarvitaan ohjausta korkeammilta tahoita.
Tämä herra kiinnostava vastaa ulkoisesti kuvaani unelmamiehestä. Sen lisäksi hän on hyväkäytöksinen, mukava ja hurmaava...ja tottakai tällaisilla ominaisuuksilla myös aika moinen peluri.
Tässä ei kuitenkaan vielä kaikki. Kyseinen herrashenkilö on tottakai tapaillut kaveriani, jolloin kaikki kaveruuden säännöt käskevät noin muutenkin olla koskematta häneen. Siksi hänen seuraansa ajautuminen onnistuu aiheuttamaan minulle morkkiksen kerran toisensa jälkeen ja joudun vieläpä peittelemään tekemisiäni kuin joku pettäjä!
Toisaalta siitä, onkohan tämä mies edes millään vakavammalla tasolla kiinnostunut, ei ole mitään takeita. Pelkään avata sydämeni, sillä pahimmassa tapauksessa käy kauhuskenaarioissa päähäni iskostunut ajatus, jossa menetän sekä miehen, että samalla kertaa myös kaverini, joka ottaa helposti itseensä.
Ehkä minun on toistaiseksi siis annettava asioiden olla, sillä jos mies tekee aloitteen johonkin suuntaan, tuntuisi pienemmältä petokselta kaveriani kohtaan lähteä mukaan kuin jos itse keplottelisin jotain hänen selkänsä takana...
Tällaisten juttujen kanssa meinaa kyllä toisinaan pää hajota! Nyt tarvitaan ohjausta korkeammilta tahoita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)