Olen 20-vuotias neitonen. Useita treffejä, sätöjä ja yksi vakavampikin suhde on takana, mutta jostakin syystä "sitä oikeaa" ei vain ole näkynyt tiiraili sitten millä kaukoputkella tahansa. En ole onneton sinkkuna, mutta yksinkertaisesti tuntuu siltä, että minun kohdallani nyt on aika toimia.
Kun noin vuosi sitten erosin tuosta jo mainitsemastani suhteesta, olin todella helpottunut. Yhteiselo oli ollut jatkuvaa vuoristorataa ja tunsin tarvitsevani aikaa kasata itseni uudelleen. Nyt olen sen kuitenkin tehnyt ja aion lopultakin astua deittimarkkinoille uutena, entistä vahvempana naisena! Varokaa pojat täältä tullaan ;)
Täten pyhästi lupaan, että heitän suojamuurini nurkkaan, enkä enää odota prinssi uljaani hakevan minua suoraan kotoa. Alkaa vaikuttaa siltä, ettei niin jostain kummallisesta syystä tapahdukaan! No ellei kerran prinssi tule Ellen luo niin ehkäpä Elle kipittelee potentiaalisten prinssien näköpiiriin.
Väkisin ei herra oikean metsästys kuitenkaan onnistu, enkä mitään epätoivoa aio itseeni kylvää, mutta jotakin voin tehdä. Lupaan mennä treffeille, jos kutsutaan, enkä vain keksiä typeriä tekosyitä miksei. Lupaan laajentaa katsettani ja antaa mahdollisuuden sellaisillekin ihmisille, joita en ole aiemmin pitänyt "omana tyypinäni". Voisin jopa laittaa pystyyn profiilin jollekin deittisaitille, vaikka olenkin aina suhtautunut niihin skeptisesti. Saa nähdä, mitä tässä vielä keksitään!
Näillä eväillä lähdetään siis koitokseen. En lainkaan tiedä, miten tässä käy. Voi olla, että olen samassa tilanteessa vielä vuodenkin päästä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Nyt ei muuta kuin kokeilu alkakoon!
1 kommentti:
Hei, kiva blogi, taidanpas jaada lueskelemaan :)
Lähetä kommentti